Arvoisa akatemiaprofessorimme Kari Palonen on jo vuosien ajan lahjoittanut ainejärjestöllemme hieman rahaa ekskursion järjestämiseen ja useita eurooppalaisia kaupunkeja onkin koluttu. Tänä vuonna valinta kohdistui Budapestiin, kuten myös pari kertaa aiemmin. Suomesta saapuikin Unkariin 13 innokasta valtio-oppinutta, samoin yksi Ruotsista ja meikäläinen Espanjasta. Yhteensä siis 15.
Olin lentoyhteyksien ansioista paikalla ensimmäisenä, sunnuntai-iltana, myöhään. Wizzairin lennon jälkeen sain kyydityksen keskustaan, josta erasmustoverini Szilvian poikaystävä Peter tuli minut hakemaan yhdessä toisen erasmustoverini Marian kaksoissiskon Athinen kanssa yön majoituspaikkaani, paikalliseen opiskelija-asuntolaan. Väsynyt matkaja nukahti pian ja heräsi auringonpaisteeseen. Athine lähti kanssani raitiovaunulla etsimään varattua 11th hour cinema hostellia. Paikka löytyi ja Athinen rientäessä luenolle, lähdin tutkimaan kaupunkina. Budapest on oikein viehättävä kaupunki, jonka rakennuskanta on aika yhtenäinen. Tosin vanhojen viehättävien talojen joukkoon on ilmaantunut myös modernimpaa lasiseinää. Väsynyt matkailija ei ollut vielä saanut seuraa muista puoluelaisista, joten otin hostellilla parin tunnin tirsat.
Illalla paikalle oli sitten ehtinyt jo muitakin, eri reittejä saapuen, niin Italiasta kuin Riian ja Wienin kauttakin oli Budapestiin löydetty. Matkalaisilla oli toki nälkä joten kokosimme rivimme ja lähdimme etsimään ruokailupaikkaa, suuntana joku edullinen paikka keskustan ulkopuolella. Omaa nälkääni siirsin hedelmäisellä kana-annoksella. Tutustuimme myös paikallisiin panimotuoteisiin.
Tiistaiaamuna oli aika aloittaa virallinen ekskursio. Tapasimme professori Palosen ja yliassistentti Nyyssösen Unkarin parlamenttitalolla. Tarkoitus oli viettää siellä kolme tuntia, mutta kontaktimme ei ehtinytkään meitä viihdyttää, joten jouduimme tyytymään hieman erikoisempaan turistikierrokseen. Onhan itse pytinki kovin näyttävä, pari kuvaa todisteeksi.
Muistaakseni 1895 valmistunut parlamentti rakennettii kaksikamarisen parlamentin käytöön, siksi siinä on kaksi istuntosalia, nykyisin käytetään aktiivisesti vain tuota toista, josta on kuvakin. Rakennus on symmetrinen, edustaa ilmiselvän goottilaista tyyliä ja on tavattoman pramea, kultaamattomia kohtia on harvassa. Kuvissa näkyvä Unkarin kruunu siirretiin rakennukseen vuoden 2000 alussa ja se sijaitsee talon keskellä. Sinsänsä mielenkiintoista kun Unkari kuitenkin on tasavalta. Kruunu on kuitenkin kansakunnan symboli, edelleen vaikkei sitä kukaan päässään kanna. Lisäinfoksi lukekaa Heino Nyyssösen kirja Kruunu Unkarin tuhatvuotinen arvoitus. Parlamenttivierailun jälkeen Heino kuljetti meitä (lähes paikallinen kun on) pitkin poikin Budapestiä teemalla vuoden 1956 kansannousu.
Kuvissa luodinreikien paikkoja vuodelta 1956 parlamentin edestä ja toisessa vuoden 1848 kapinajohtaja Kossuth ikuistettuna patsaaseen.
Tässä taas Nuoliristiläisten 1944-45 Tonavaan teloittamien ihmisten kunniaksi pystytetty mielenkiintoinen muistomerkki. Kenkäpareja Tonavan partaalla. Monissa oli poltettu kynttilöitä ja kukkiakin oli tuotu. Vieressä sitten äärioikeistolaisen Jobbik-puolueen tuore vaalimainos, 14. päivä aloittaa uusi parlamentti kautensa. Jobbik on erittäin romanivastainen ja sen puolisotilaallinen alaosasto Magyar Gárda tuo mieleen eräät 30-luvun ääriliikkeet. Vai mitä mieltä olette näistä kuvista?
Matka jatkui Tonavan rannasta Andrássy utcaa pitkin kohti sankarten aukiota. Tässä välissä jotkut nälkäiset ottivat vauhdista mukaan edullisen kebabin, mikä ei ollut lainkaan huono ratkaisu. Tässäpä parit kuvat Hösök tereltä, eli sankarten aukiolta. Siellä ne kaikki hienot paraatit on Unkarissa aina järjestetty. Alimmassa kuvassa vuoden 1956 kansannousun muistomerkki Ötvenhatosok aukiolla.
Tässä erkanimme tohtoreista ja haimme ruokailupaikan, siirryimme hostellille josta Joachim, Sakke, Marko ja minä otimme suunnaksi kylpylän. Valinta kohdistui kaupunginpuistossa sijaitsevaan Széchenyin kylpylään, eikä ollut huono veto. Monta allasta täynnä erilämpöistä vettä, useita erilaisia saunoja, niin höyryllä tai väriterapialla kuin ilmankin. Suosikkimme oli varmaan kuitenkin se 40-asteista vettä sisältänyt allas. Kummasti virkisti päivän kävelyn jälkeen. Illalla kävimme syömässä Palosen kanssa italialaisessa ravintolassa ja maukasta oli. Jännästi järjestyi pöytä kuudelletoista ja tarjoilija kävi vielä lopuksi kysymässä että mikä porukka te ootte ja tuuttehan te uudestaan. Palonen jatkoi takaisin hotellilleen ja meitä janotti. Suomalaisen erasmusopiskelijan suosituksesta päädyimme Szupermarketin katolle erittäin epämääräistä portaikkoa pitkin ja hyvin viihdyimme!
.
Seuraavana aamuna nousimme tietenkin pirteinä. Kiertelimme vielä vuoden 1956 paikkoja, ohjelmassa oli Crovin elokuvateatteri, jolla patsas poikasotilaille. Kinon ulkoseinissä oli tilaa viela jokuiselle plakaatille, mutta aika hyvin se oli jo täytetty. Sen jälkeen vierailimme holokaustimuseossa. Mielenkiintoista, ahdistavaa ja valaisevaa. Siinä päälimmäiset adjektiivit.
Lounastauon jälkeen vuorossa oli visiitti Suomen suurlähetystöön. Ennen sitä ehdin piipahtaa valtavassa kauppahallissa, ennen kuin kohtasin muut vihreän sillan päässä. Lähetystö sijaitsee Budan puolella erittäin mukavalla ja arvokkaalla paikalla. Vartijaa portilla ei ollut joten painelimme sisään. Lähetystössä ohjelma-asistentti Jaakko Sievers esitteli meille Unkarin poliittista tilannetta, joka olikin muotoutunut kovin mielenkiintoisiksi viime viikkoisten parlamenttivaalien tuloksena. Lähetystövierailun jälkeen pysähdyimme Gellértin terassille. Ilta jatkui älykkään keskustelun merkeissä klub Vittulassa.
Seuraava aamu valkeni kauniin aurinkoisena ja muutenkin reissun aikana ilma oli kuin morsian. Tiemme kävi Memento parkiin, jonne on kerätty parempaan talteen, eli pois julkisilta paikoilta joukoittain neuvostoajan patsaita. Ryhmämme kävikin kriittisesti tarkastelemassa niiden siirtämisen oikeitusta ja hämmästelemässä Lenin- ja Stalinpatsaiden vähyyttä. Onneksi sinne sijoitetut patsaat olivat niin isoja, että niiden alle mahtui mainiosti isompikin ryhmä pitämään sadetta.
Paikalla oli myös parakki, jossa saimme tutustua paikallisen salaisen poliisin opetusvideomateriaaliin. Opimme että valeasun vaihtaminen on hyväksi varjostustehtävissä ja että kun olet murtautuneena jonkun kotiin, niin älä ihmeessä vastaa puhelimeen! Jokseenkin koimme videot viihdyttäviksi.
Matka patsaspuistoon kesti bussilla aika kauan, mutta kannatti. Mistä muualta voit ostaa postikortin Breznevistä pyyhe päällä puhumassa puhelimessa tai hankkia Moskovan vuoden 1980 julisteen Mishka-karhuineen? Pitkän retken jälkeen maistuikin taas ruoka. Palonen jatkoi ruokailun jälkeen matkaa Berliiniin, mie lähdin fuksipoikien kanssa kohti kuninkaan palatsia. Matka oli pitkä ja harhainen kävellen, mutta pääsimme perille. Kuninkaan palatsin lisäksihän mäeltä löytyy mm. Mattiaksen kirkko, jossa Unkarin kuninkaita on kruunattu, samoin Kalastajabastioni ja Tapani I:n patsas.
Tokikaan emme laiminlyöneet yöelämään tutustumista, vaan suosituksesta päädyimme ohi Luis Vuittonin, Burberryn ja D&G:n liikkeiden ohi instant-nimiseen ravitsemusliikkeeseen. Sen jälkeen tarkoitus oli siirtyä tansipaikaan, joka olikin suljettu, joten päädyimme hyväksi havaittuun Vittulaan. Ilmeisesti klubin omistaja on nimen etymologiasta tietoinen.
Perjantaiaamuna ehdin vielä seikkailla Budapestin keskustassa käyttäen forintteja, joiden arvo oli tippunut euroon nähden reissuni aikana selkeästi. Kun maanantaina vaihdoin eurolla itselleni 264 forinttia, perjantaina niitä sai jo 275. Nautin kuuluisassa Gerbeaudin kahvilassa leivoksen ja jääteetä, kirjoittelin siinä sivussa muutaman kortin ja kuvasin joitain paikkoja keskustassa. Näin toiset vielä lounaalla ja lähdin sitten kohti Ferhegyn lentokenttää ja Madridia. Täällä Madridissa on melkein 10 astetta viileämpää ja ensi viikoksi on luvattu sadetta. Palaisin mielelläni Budapestiin ja pidän sinne etsiytymästä välttämättömänä. Szilvia kutsuikin minut ja Sussan sinne kesällä.
