Toledo - (tohtorin)miekkojen luvattu kaupunki

Maanantaina olisi ollut luentoja, minä olin Toledossa. Ei sitä aina ehdi luennolle ja läsnäolopakko on tuntematon käsite. Päivä oli sievä, aurinko paistoi, kylmä tuuli puri kuitenkin terävillä hampaillaan, niin ettei ollut lämmintä kuin viitisen astetta. Olimme sopineet tapaavamme juna-asemalla saksalaisen ja kreikkalaisten ystävieni kanssa aamukymmeneltä. Tämä hämmensi minua, sillä aioin mennä Toledoon kalliin junan sijasta edullisella, tosin hieman hitaammalla, bussilla. Kreikkalaisia ei - normaaliin tapaan - näkynyt ennen kuin puoli tuntia sovitun ajan jälkeen ja olivat menossa junalla. Claran kanssa olimme jo päättäneet mennä bussilla ja Maria, yksi kreikkalaisista päätti liittyä seuraamme. Päätös osoittautui fiksuksi, sillä vaikka kävimme mutkan väärällä bussiasemalla, olimme kuitenkin jo varttitunninn ennen yhtä Toledossa. Matka kesti bussilla lopulta vain 45 minuttia.

Vanhan kaupungin muurit ovat vaikuttavat, Clara tosin ihmetteli intoani linnoitukseen, linnoihin ja muureihin. Mutta kun selitin, ettei meillä Suomessa tällaisia juuri ole, niin ymmärrystä löytyi kyllä. Hänen kotikaupunkinsa lähistöltä linnoja löytyi kuulemma kymmenkunta. Meillä ei ollut karttaa Toledosta, joten kuljimme vaiston varassa kapeita, hurmaavia katuja ja räpsimme kilpaa kuvia. Maria, joka opiskelee kuvataiteita oli ehdottomasti innokkain kuvaaja, ja kyllähän sitä digijärkkärillä kelpaa kuvia räpsiä. Pokkarissani on vaatimaton kolminkertainen zoom, että sillä ei ihan kuuhun päästä. Toiset olivat vielä Madridissa, ensimmäinen juna johon olivat yrittäneet oli ollut täynnä, ja seuraava lähtisi vasta tunnin päästä. Onnittelimme toisiamme oivallisesta julkisen kulkuvälineen valinnasta ja suuntasimme syömään.

Hyvä ruoka, parempi mieli, muttei vieläkään karttaa tässä pienten kujien sokkelossa. Paikalliset muuten kiisivät autoillaan pitkin näitä kapeita, kivettyjä katuja joihin auto juuri ja juuri mahtui. Varokoot turistit. Tiesin, että Toledossa on linna ja sehän minua luonnollisesti kiinnosti. Kysyimme mukavanoloiselta vanhemmalta herrasmieheltä tietä ja hän opasti meidät Plaza de Zocodoverille, joka sijaitsee Alcázarin linnan vieressä. Linna itsessään oli suljettu remontin ajaksi. Tämä paikallinen herrasmies oli koko ikänsä asunut Toledossa ja juttelimme niitä näitä matkalla. Hän luuli meitä amerikkalaisiksi ja hämmästyi hieman kun ilmoitimme kaikki olevamme vallan eri maista. Plazalta löytyi kuitenkin turisti-info, josta saimme lopulta kartan, jonka kääntöpuolella on kätevästi museoiden aukioloajat ja muuta informaatiota. Ilmaisen sisäänpääsyn houkuttelemina suuntasime läheiseen (kaikki on kyllä Toledossa lähellä, kompakti kaupunki) Museo de Santa Cruziin, 1500-luvulla rakennettuun entiseen sairaalaan, johon oli koottu monenlaista nähtävää.

Oli huikean suuria seinävaatteita niin Raamatun tapahtumista kuin Aleksanteri Suuren ihmeellisestä elämästä, El Grecon maalauksia, ikivanhoja hautakiviä ja keramiikkakokoelma. Sisäänpääsylipunkin sai vaikkei mitään maksanut. Toisetkin saapuivat tässä vaiheessa, toisessa junassa olisi sitten tilaa, tosin juna-asema oli kuulemma kauempana kaupungista (bussiasema taas ihan lähellä tätä historiallaista keskustaa). Kävimme kahvilla ja jatkoimme muihin nähtävyyksiin - tai minä ja Clara jatkoimme kun kreikkalaiset tuntuivat viihtyvän kahvilassa joka olisi voinut olla vaikka Tukholmassa. Pistäydyimme veikeitä kidutuslaitteita esittevässä näyttelyssä ja katsastimme myös katedraalin (jonka 7€ sisäänpääsyn koimme kuitenkin turhan hintavaksi).

Turisteille suunnatusta myymälästä hankin itselleni miekkakirjeveitsen. On olevinaan Don Quijoten miekka. Valikoimaa oli miekoissa monenlaista, tehtiinhän täällä aikoinaan maailman hienoimmat teräaseet. Varmaan löytyy tohtorinmiekkojakin. Harkitsin ihan vakavissani isomman säilän hankkimista, mutta maltoin mieleni. Ilma viileni entisestään iltaa kohden, aamulla olisi oltava luennolla ja Clarallakin oli vielä kotiläksyjä. Suuntasimme linja-autoasemalle, kreikkalaiset jäivät vielä. Minulla jäi myöhäisen lähdön ja muun säädön takia niin paljon näkemättä, että haluan Toledoon uudestaan. Sussa, tonne mennään sitten toukokuussa.

Loppuun vielä El Grecon näkemys kaupungista, jossa hän vietti huomattavan osan elämäänsä. Sen verran paljon El Grecon maalauksia olen viime aikoina nähnyt, että alan tykästyä hänen tyyliinsä.